Rilla

Lähdettiin perjantaina isäni ja kolmen koiran kanssa kohti Saimaata ja alkavaa kesämökkikautta. Kaikki kolme koiraa matkustivat tosi hienosti auton takaosassa ja matka sujui jouhevasti. Meillä on aikoinaan ollut koiria, joiden kanssa matkustaminen on ollut aika haastavaakin, joten tällaisia kiltisti takana torkkuvia koiria osaa arvostaa! Kukaan ei oksentele eikä kilju ja piippaa koko neljän tunnin matkaa!

Saavuimme perille vielä aika karun keväiselle saarellemme iltapäivällä neljän aikaan. Päivä oli kaunis, oli aurinkoista ja yllättävän lämmintä! Olimme varustautuneet jäätävään kylmyyteen ja koko viikonlopun mittaiseen kaatosateeseen, joten oli miellyttävä yllätys, kun saatoimme puuhailla pelkissä t-paidoissa pihalla ja istua iltaa terassilla kymmeneen asti ulkona luonnonrauhasta nautiskellen.

Ja koiratkin todella nauttivat! Jopa syksyllä 11-vuotta täyttävä Lilli kirmasi kuin nuori otus! Kaikki kolme juoksivat ympäriinsä, leikkivät kepeillä minkä jaksoivat, seurailivat ihmisiä kaikkialle ja ainakin yksi kävi todistetusti noin 10 kertaa uimassa… Lilli on aikamoinen vesipeto! Sehän livisti uimasille jo heti venerannassa (kahden muun koiran karatessa samaan aikaan istuskelemaan rannassa olevan vieraan auton kyytiin)!

Viikonloppu kului liian nopeasti (ja posket pääsivät kärähtämään kivan punaisiksi), mutta kivaa oli. Koirista ehkä hauskinta oli, kun naapurisaaren 7kk käyttölinjainen labradorinnoutaja Tytti kävi vierailulla. Tytti oli aivan hurmaava otus, vain 18kg painava siro ja musta tyttönen! Ihan erioloinen kuin tavalliset labradorit.

Tässä vielä pari kuvaa retkeltämme. Ensimmäisessä kuvassa ollaan viettämässä Rillan kanssa tuulista sunnuntaiaamua majakalla ja toisessa kuvassa ollaan jo illan viilettyä siirrytty mökkiä lämmittävän kaminan läheisyyteen.

Rallytokoilu jatkuu! Ollaan treenattu koko vuosi aika ahkerasti EKK:n treeniryhmässä ja tulokset alkavat näkyä! Tänä viikonloppuna korkattiin ulkokausi. Käytiin ulkokentillä kaksissa kisoissa sekä Helsingin Oulunkylässä että Nurmijärvellä, ja tulevana torstaina ovat kesäkauden ekat ulkotreenit Ymmerstan kentällä. Talven ajan olemme treenanneet Sporttikoirahallissa Juvanmalmilla, joten kiva kun matka vähän lyhenee. Vielä lyhempi matka tulee olemaan agilitytreeneihin, joissa alamme käydä ensi viikosta alkaen maanantaisin Olarissa. Ja kaikista lyhin matka on koiratanssitreeneihimme, joihin pääsemme tiistaisin kävellen noin 10 minuutin matkan. Aikamoista treenaamista tämä kevät ja kesän alku tässä, mutta mikäs sen parempaa, kun sekä koira että omistaja oppivat ja nauttivat joka hetkestä!

No, kisatuloksiin sitten. Eilen kisasimme rallytokon epävirallisissa kisoissa ja Rilla oli ihan mahtava! Jo radalla kulkiessa tunsin miten hymystä ei tullut loppua, kun Rilla totteli niin täpäkkänä! Sillä oli mahtava kontakti koko radan ajan, se kulki reippaasti ja suoritti iloisesti. Osuutensa toki oli nakeilla, joita epävirallisissa kisoissa saa tarjota koiralle niin paljon kuin tahtoo… Kisaajia oli paikalla 16 ja Rillalla oli sekä korkeimmat pisteet että nopein aika, joten voitto oli ihan selvä. Saatiin Rillan kanssa kasaan upeat 99 pistettä, 100 pisteen ollessa maximi. Palkintoina kannoimme kotiin kaksi lahjakorttia, niin eläinkauppaan kuin koirakoulun pentukurssillekin, tassupyyhkeen ja lihatikkuämpärin.

Tänään sitten suuntasimme seurakavereidemme Tiinan ja Demin kanssa kohti Nurmijärveä ja virallisia kilpailuja, Rillan rallytokouran toisia. Kisaamassa oli 20 koirakkoa, joista 6 oli meidän seurastamme, Espoon koirakerhosta. Pääsimme Rillan kanssa radalle kymmenensinä ja Rilla oli taas tosi kivasti kuulolla. Vire ei ihan yhtä hyvä ollut kuin eilen nakeilla avustettuna, mutta mitään sekoilua ja nuuskimaan jäämistä ei silti onneksi tullut! En silti ollut uskoa korviani, kun tulosten paljastuksessa selvisi, että me olimme koko kisan toiseksi parhaita 98 pisteellä! Hauskinta tässä on vielä se, että sekä kolmanneksi yltänyt että koko kisan voittaja ovat myös EKK:sta. Toinen virallinen tulos on siis nyt merkitty kisakirjaan, kolmatta lähdemme tavoittelemaan Niittykummun kentälle 19.5.

Mutta kyllähän me muutakin tehdään kuin vaan treenataan ja harrastetaan! Rilla on saanut leikkiä tosi paljon vapaana niin vanhojen kuin uusienkin kavereidensa kanssa. Ihan mahtava uusi bestis on samanrotuinen, lähes samanikäinen Varpu! Meidän normipäivään kuuluu leikkiä, loikoilua ja lenkkeilyä. Tehdään päivittäin pitkiä kävelyitä ja treffataan kivoja koiria. Rilla on mainio, kun sitä on niin helppo pitää vapaana. Elämä on tosi mukavaa! Ja pian alkaa kesälomakin!

Viime viikonloppuna käytiin Nastolassa asti kisaamassa Aprillipäivän rallytokokilpailut ja korkattiin kisaura virallisessa alokasluokassa. Oltiin seurakavereiden Tiinan ja Demin kanssa jo hyvissä ajoin aamupäivästä asti paikalla jännittämässä ja hiukan harjoittelemassa (ja palelemassa kylmässä aamupäivässä ja ennenkaikkea hyytävässä hallissa). Jostain syystä sekä Demi että Rilla olivat automatkan aikana (?) unohtaneet kaiken osaamansa, eivätkä osanneet harjoitellessa edes eteenmenoa! Onneksi kumpikin koira onnistui jotenkin saamaan palikat kasaan omia suorituksiaan varten, sillä saatiin kumpikin hyväksytyt tulokset! Mahtavaa!

Rallytokossa vaaditaan siis kolme hyväksyttyä tulosta alokasluokasta, jotta koirakko saa koulutustunnuksen RTK1 ja oikeuden kisata avoimessa luokassa. Rillan ja mun tavoite tälle vuodelle on saada ne kolme hyväksyttyä tulosta kasaan, ja olenkin ottamassa tässä jo aikamoisen kirin kisojen kanssa, ja jos oikein hyvin käy, vuoden tavoite voisi olla saavutettu jo ennen kesälaitumille lähtöä. Saapa nyt nähdä..

Jos käy niin hyvin, että saadaan RTK1 kasaan, niin edessä onkin sitten avoimen luokan harjoitusten aloittaminen. Avoimen liikkeitä ollaan harjoiteltu jo paljon, joten niissä ei kauheasti varmaan tule hankaluuksia. Avoimen haaste on siinä, että kun alokasluokassa koira kulkee omistajan vieressä hihnassa, niin avoimessa ollaankin vapaana! Ja kaikista kamalin koettelemus on nimeltään houkutus…! Siinä koiran tulee VAPAANA seurata omistajansa vieressä kahdeksikkona herkkujen ja lelun ympäri. Tuohon saattaa kaatua meidän rallyuran jatko! Rilla on ihan äärettömän paljon sekä lelujen että herkkujen perään. En tiedä, olenko koskaan edes tavannut toista yhtä ahnetta koiraa!! Vaikea uskoa, että samainen otus menetti syystalvella ruokahalunsa totaalisesti ja oli välillä valeraskauden takia syömättä jopa yli kolme vuorokautta putkeen.

Rallytokon lisäksi meille ei kuulu oikein mitään ihmeempiä. Ollan haettu agilitykurssille ja nyt piakkoin pitäisi selvitä, päästäänkö mukaan. Sen lisäksi ollaan menossa keväällä koiratanssikurssille. Ja kohtahan on jo kesälomakin ja edessä taas monta aurinkoista viikkoa Saimaan saaristossa.

Eilen vietettiin Rillan synttäreitä. Hui kauhistus, miten nopeasti aika on kulunut! Onko siitä todella jo vuosi, kun sain maailman mahtavimman sähköpostin, jossa kerrottiin Tulikäpälän kenneliin syntyneestä seitsemän pennun pesueesta, jonka neljästä tytöstä yksi voisi muuttaa meille?! No onhan siitä. Nyt meillä on kotona täysikokoinen pikkuaikuinen! Ihan ison koiran näköinen ja eiköhän se käytöskin sieltä vähitellen kasva perässä…

Eilen aamulla päätin ottaa Rillasta synttäriposeerauskuvan. Siinä puhelimen kameralla sihtaillessani Iris tuli keittiöön ja antoi Rillalle suukon. Selvä synttäripusu!! <3 Harmi, että kuvan tausta on vähän epäsiisti, kun siellä näkyy riehun tiimellyksessä keittiöön asti lennähtänyt eteiskäytävän matto, Petrin paljaat aamupalavarpaat ja tyhjien pullojen palautusta odottava muovikassi. No, tilanne on tärkein ja kuva on ihana!

Pitkästä aikaa taas kirjoittelen! Kaikenlaista on ehtinyt tässä tapahtua. Ollaan korkattu rallytokokisat! Kahdesti ollaan käyty ja kummallakin kerralla ollaan saatu hyväksytty tulos, 88 ja 76 pisteellä. Tuo 88 pistettä ylsi kakkossijaan ja kivoihin palkintoihin! Rallytokossa täytyy siis saada 70 pistettä. Jos alokasluokasta saa kolme kertaa hyväksytyn tuloksen 70/100, pääsee siirtymään avoimeen luokkaan, jossa vastaavasti ruvetaan metsästämään kolmea hyväksyttyä tulosta, joiden jälkeen pääsee korkeampiin luokkiin kisaamaan. Me ollaan käyty nyt kahdesti ihan epävirallisissa kisoissa kokeilemassa, mutta ehkä jo seuraavalla kerralla mennään ihan virallisiin kisoihin metsästämään luokkanousupisteitä. Hauskaa!

Rillalla on myös ollut TODELLA paha valeraskaus päällä. Se on kertakaikkiaan tehnyt totaalisen syömälakon. Naapurikin jo totesi, että koiranne on laihtunut. Kiva! Viime viikolla se aloitti jo neljännen paastovuorokautensa PUTKEEN, kun totesin, ettei tää vaan voi mennä näin. Pakkasin koiran ruuat ja soitin äidille, että hakisko hän meidät sinne ruokailemaan. Ja siellä ruoka sitten onneksi maistuikin! Nyt ollaan taas keskenämme kotona viikonlopun ruokailuapujen jälkeen ja saa nähdä, miten menee. Aamulla Rilla ainakin sai puolet ruuastaan syötyä ihan omatoimisesti, joten ehkä tässä on toivoa.

Jouluun on enää muutama päivä aikaa. Jouluaatoksi mennään mun vanhempien luokse ja joulupäivänä lähdetään sitten Joensuuhun Petrin sukulaisten luokse. Toivottavasti siellä on paljon lunta, niin Rillakin pääsee kokeilemaan valkoista joulua.

Lokakuu on jo loppumaisillaan ja Rilla on nyt yhdeksän kuukauden ikäinen. Juoksuaika on nyt ONNEKSI ohi. Ahdistavaa aikaa! Rillalle ei maistunut ruoka, se oli ihan nuupallaan ja tosi haluttoman oloinen. Ennen juoksua sillä oli noin viikon ajan maha ihan sekaisin, mutta ripuli onneksi loppui samalla, kun verenvuoto alkoi. Ja sen lisäksi, että Rilla selvästi oli apealla mielellä, myös omistaja oli, koska ei päästy rallytokoon eikä Rillaa voinut päästää leikkimään toisten koirien kanssa. Yritettiin sitten purkaa Rillan energiantarvetta tosi pitkillä kävelyillä, kun sitä ei voinut totuttuun tapaan pitää huoletta irti. Tehtiin jopa kolmen tunnin kävely yhtenä iltana serkkuni kanssa! Ja onneksi löysin sitten jossain vaiheessa sellaisia paikkojakin, joissa Rillaa pystyi pitämään turvallisesti irti.

Kaikenkaikkiaan tosi tylsää aikaa oli, eikä vähiten sen takia, että olin jatkuvasti huolissani, oliko Rilla saamassa kohtutulehduksen! Rillan siskolla verenvuotovaihe kesti noin viikon, joten siinä vaiheessa kun Rilla vuosi edelleen kolmen viikon kohdalla, aloin olla jo erittäin huolissani! Meidän cairnimmehan sai aikoinaan kohtutulehduksen ensimmäisestä juoksustaan ja sen ainoana oireena oli se, ettei juoksu loppunutkaan. Eläinlääkärit vähättelivät, että juoksujen kesto on jokaisella yksilöllistä - ei mitään huolta! Ja niin meidän pikkuinen Ru meinasi kuolla!! Onneksi se saatiin viime hetkellä pelastettua steriloimalla. No Rillalla oli ainakin tällä kertaa parempi tuuri, juoksu loppui siinä kolmen viikon paikkeilla! Nyt Rillalla on nisät selvästi turvoksissa, joten kauhulla odotan taas puolestaan sitä, millaisia valeraskausoireita tuo rupeaa kehittämään!! Meidän westiehän puolestaan oli oikea valeraskauskuningatar, sen oireet olivat ihan järkyttävät! Se käytännössä lopetti elämisen valeraskauden ajaksi ja keskittyi hoitamaan pehmoleluja. Se ei syönyt, ei leikkinyt, ei heiluttanut häntää, ei lenkkeillyt, ei MITÄÄN paitsi ulvoi! Myös Lilli steriloitiin sitten, jotta näistä oireista päästäisiin eroon. Eläinlääkäri sanoi, että kaikki koirat, joita ei aiota käyttää jalostukseen, tulisi steriloida mahdollisimman aikaisin, koska siten saadaan suljettua pois kohtutulehduksen ja nisäkasvainten mahdollisuudet. Nisäkasvaimia saattaa kuulemma tulla jopa yli neljäsosalle steriloimattomista nartuista! Kamalaa stressaamista tämä nartun omistaminen!

Oltiin taas tällä viikolla rallytokoilemassa. Rilla oli aluksi kivasti mukana, mutta treenien loppuvaiheessa musta alkoi näyttää siltä, ettei se osaa enää yhtään mitään! Rilla tuntui unohtaneen kaiken! Edes istuminen ei enää onnistunut. Liekö hormonit pistäneet tytön pään niin sekaisin, että kaikki oppi on kadonnut kuin tuhka tuuleen!! Kotona se onneksi osaa paremmin. Olin suunnitellut, että joulukuun alussa olisi ehkä voinut lähteä rallykisoihin, mutta jos tekeminen on yhtään tuollaista kuin maanantaina, niin eipä ole järkeä ajella johonkin puolentoistatunnin päähän nolaamaan itseään!

Nyt odottelen jo innolla talvea! Tulispa jo lunta. Odotan, että pääsen näkemään Rillan reaktiot lumeen. Meidän talvella syntyneet koirat ovat kaikki olleet aivan lumihulluja ja on hauska nähdä, onko myös Rillalla sama rakkaus lunta kohtaan.

Rommin ja Nitron blogin kirjoittaja Anu haastoi minut tehtävään, jossa minun tulee kertoa kahdeksan satunnaista koira-aiheista asiaa itsestäni.

1. Ollessani tokaluokkalainen, sain valita meidän perheeseen tulevan koiran rodun. Taisin olla siinä vaiheessa ainoa, joka koiraa halusi, sillä Suvia kiinnostivat enemmän kilpikonnat ja Maija ja Olli olivat niin pieniä vielä, etteivät olleet ihan kärryillä koko asiasta. Muistan, kuinka selasin Haukilahden kirjaston korkeassa ja kapeassa hyllyssä ollutta koirakirjaa. Siinä oli hyvin vähän tekstiä roduista ja tekstinsijaan koirista kerrottiin erilaisten symbolien avulla, mm. helppohoitoinen turkki, pieni koko, lapsiystävällinen jne. Valitsin meille sopivimman koirarodun tasan tarkkaan pelkän ulkonäön perusteella ja lopullinen valintani kohdistui norwichinterrieriin. Yhä edelleen rakastan ihan hirveästi näitä pikku terrejä ja toivoisin, että joskus omistan myös sellaisen.

2. Saatuamme norwichinterrieri Timin, Suvi ja minä ryhdyimme harrastamaan agilitya Espoon koirakerhossa. Vuosi oli -95 ja agility ei ollut ollenkaan yhtä suosittua kuin nykyään, mekin toka- ja ekaluokkalainen päästiin kahdestaan yhden junnukoiran kanssa mukaan harrastamaan ihan ilman mitään jonottamisia edes. Timi oli aivan mahdottoman huono agilitykoira! Se ei totellut meitä lainkaan (en usko yhtään, että ohjaajissa oli mitään vikaa!) ja pissasi jatkuvasti putkeen. Kerran sitten kouluttaja hermostui ja sanoi, että jos Timi tekee tuon vielä kerran, meidän pitää viedä putki mukanamme kotiin pestäväksi. Seuraavalla kerralla Timi pissasi putkeen. Meillä oli onneksi sijainen, joten emme joutuneet pesemään putkea, mutta siihen loppui Timin agilityura. Emme uskaltaneet enää ottaa riskiä!

3. Olin lapsena kova pyörtyilemään jatkuvasti, varmaan sen takia, että kasvoin niin hirveää tahtia. Siinä missä muut kasvoivat yläasteella, minä hoidin lähes kaiken kasvamisen jo ala-asteen puolella ja olinkin aina luokkani pisimpiä ellen pisin. No, yksi harmillisimmista pyörtymisistä tapahtui Messukeskuksen Voittaja-näyttelyssä, kun olin päässyt Run kasvattajan apulaiseksi häärimään näyttelycairnien kanssa! Muistaakseni silloin tuolla näyttelyssä oli jotkut puiset karsinat, joissa ihmiset istuivat koiriensa kanssa ja minä sitten vietin aikaani lepäilemällä siellä, enkä päässyt puuhaamaan cairnien kanssa, kuten oli ollut tarkoitus. Että harmitti!

4. Halusin nuorempana kovasti ryhtyä isona eläinlääkäriksi. Olinkin sitten kerran mukana seuraamassa, kun joku meidän koirista oli hoidettavana lääkärin pöydällä. Minulta lähti taas taju! Tämä pyörtyminen yhdistettynä siihen, että aivoni kertakaikkiaan kieltäytyivät ymmärtämästä kemiasta ja fysiikasta yhtään mitään, johti siihen, että hautasin eläinlääkärihaaveet.

5. Olin yläasteella ihan vakuuttunut siitä, että maailman paras rotu on chihuahua. Nyttemmin ajateltuna, chihu olisi ollut mulle aivan katastrofaalisen väärä rotu! Se ei olisi pärjännyt meidän perheen menossa lainkaan, kun kotona Iris olisi rutannut sen lattianrakoon ja kesäisin sitä olisi varmaan joutunut pitämään jatkuvasti sylissä, kun se olisi hajonnut Zorron pienimmästäkin leikkiyrityksestä.

6. Haaveilen aina välillä siitä, että vielä joskus omistan kunnon kisatykkikoiran, sellaisen joka elää ja hengittää vain treenaamista varten. Rilla on tosi kiva, kun sen kanssa pystyy tekemään niin monenlaista, mutta ei siinä ole ollenkaan sellaista intohimon paloa treenaamiseen, kuten vaikka bordercollieilla. En kuitenkaan tiedä yhtään, missä vaiheessa elämääni mulla tulee olemaan aikaa sellaisen koiran omistamiselle ja niin aktiiviselle koiraharrastamiselle. Ehkä joskus!

7. Olen aika säästäväinen ja harkitseva ihminen muuten, mutta koirajutuissa olen ihan päinvastainen. Ostan Rillalle ihan jatkuvasti kaikkea uutta ja jotain ostaessani, suunnittelen jo seuraavaa ostosta. Selailen netissä erilaisten eläintarvikeliikkeitten sivuja ja ihastelen käsityöläisten tekemiä pantoja ja remmejä. Käytän Rillaan takuulla enemmän rahaa kuin itseeni!

8. Kesällä äitini väittä, ettei kukaan pysty muistamaan sataa koirarotua. Tein siltä paikalta Lehtosaaren laiturilla istuskellessani kirjekuoreen listan sadasta rodusta ja olisin keksinyt vaikka kuinka monta lisää!

Koska tähän haasteeseen kuului se, että mukaan pitää haastaa myös muita bloggaajia, niin haastan:

Inan (http://www.inahdus.vuodatus.net/)
Millan (http://millamaria.vuodatus.net/)
ja
Marjon (http://saarasavusukeltaja.vuodatus.net/)

Oikeasti olisi pitänyt haastaa kahdeksan, mutta en tunne niin montaa koirista pitävää blogien kirjoittajaa. Koiraystävälliset lukijat voisivat kirjoittaa omat kahdeksan satunnaista asiaansa tämän kirjoituksen kommentteihin, jos omaa blogia ei ole (esim. äiti)!

8 kuukauden ja 8 päivän iässä Rillasta tuli aikuinen! Sillä alkoi siis juoksuaika. Vähän tuli huonoon saumaan, kun meillä jää nyt kaksi kurssia kokonaan kesken (pentutokosta jää kolme viimeistä kertaa väliin ja pentukurssista yksi) eikä päästä rallytokoon kolmeen viikkoon. Onneksi saan mennä rallytokotreeneihin Zorron kanssa, niin voin sitten ainakin harjoitella niitä juttuja kotona Rillan kanssa. Saa nähdä, miten Zorro pärjää, kun ei ole koskaan tehnyt mitään rallyyn viittaavaakaan!

Rillasta on muutenkin tullut aikuinen, sillä sen pentunäyttelyt ovat nyt ohi. Vielä ei ole 9kk tullut mittariin, mutta mitään pentunäyttelyitä ei silti ole enää näköpiirissä. Rilla kävi pyörähtämässä kehässä kaksi kertaa ja hienosti sai molemmilla kerroilla KP:n ja erkkarissa oli upeasti VSP-pentu. Saa nähdä jatketaanko vielä näyttelyuraa tämän jälkeen, kun Rillalta tosiaan jäi puuttumaan ne kaksi poskihammasta.

Blogini sai Inalta (http://www.inahdus.vuodatus.net) tunnustuksen! Kiitos!!

Nyt on päivittäminen jäänyt ihan surkealle kannalle! Lähes kuukausi on kulunut ilman yhtään kirjoitusta! Täytyy yrittää ryhdistäytyä.

Tällä hetkellä meillä on meneillään Lauttasaaren koirakerhon pentujatkokurssi. Rilla pärjää kurssilla ihan mainiosti, on kurssin taitavimpia koiria etenkin kontaktissa ja ohjaaja käski ruveta pitämään sitä nyt enemmän vapaana kentällä. Siis kääk! Mitenköhän mahtaa ikinä onnistua? Eilen pidin Rillaa vapaana kentällä siten, että oltiin ihan toisessa päässä, missä muut koirat ja kyllä se siellä keskittyi pelkästään muhun, mutta siellä muiden lähellä meininki olis varmaan aivan eri. Ehkä sit vaan pienin askelin…!? Kurssia on nyt ollut kaksi kertaa ja kestää vielä muistaakseni jonnekin lokakuun puoleen väliin/loppupuolelle asti. Ollaan harjoiteltu kontaktijuttuja ja häiriön alla tekemistä. Vaikuttaa kyllä Rillalle tosi hyödylliseltä tekemiseltä!

Sen lisäksi ollaan saatu paikka Espoon koirakerhon rally-tokon treeniryhmästä. Elokuun ajan on ollut omatoimitreenejä ulkokentällä, mutta ensi viikosta alkaen meillä on ohjattua harjoittelua Veikkolan koiraurheiluhallissa. Ihan mahtavaa! Rally-toko on tosi kivaa ja mitä enemmän siihen tutustuu, sitä enemmän tajuaa, että tässä on vaikka kuinka pitkäksi aikaa haasteita ja yhteistä hauskaa opettelua. Meille tuleva kouluttaja, Tiina Lilja, vaikuttaa tooooosi kivalta ja oon kuullut useammalta suunnalta jo kehujakin, että on oikeasti hyvä kouluttaja!

Arki menee aika omalla painollaan ja mukavasti. Tosi paljon Rillan kanssa saa tehdä ja puuhailla, että se pysyy tyytyväisenä, eikä rupea kotona häseltämään, mutta taitaa kuulua tähän nuoruuteen! Yksinolot on alkaneet taas onneksi sujua, aamuisin Rilla jää ihan tyytyväisenä kolistelemaan Froliceja ulos aktivointipallosta. Onneksi mun työpäivät ei ole pitkiä ja meillä menee useimpina päivinä aikataulut Peten kanssa sillä lailla lomittain, ettei Rilla joudu olemaan kovin montaa tuntia yksin ikinä.

Itsessäni olen huomannut kamalaa taipumusta ns. varusteholismiin! Tekis mieli ostaa Rillalle tuhat erilaista, toinen toistaan kauniimpaa pantaa ja hihnaa! Onneksi en vielä tiedä, minkä kokoiseksi sen kaula tulee kasvamaan, niin pystyn edes sen varjolla hillitsemään ostohalujani. Saa nähdä, miten käy tulevaisuudessa…!!

Tänään oli tarkoitus järjestää Tulikäpälien Palokunta-pentueen pentutreffit täällä Espoossa meidän lähiniityllä, mutta tapaaminen vähän paisuikin ja loppujen lopuksi aikuisia koiria oli jopa enemmän kuin pentuja (6+5). Paikalla olivat Rillan lisäksi sen sisarukset Saara, Miska, Helmi ja Nero, sekä aikuiset Urkki, Hugo, Liekki, Kipinä, Nuusku ja Metka. Hauskaa oli ja yllättävän hiljaista - pystykorvamainen räksytys ei kaikunut niityllä taukoamatta. Oli tosi kiva nähdä Rillan sisaruksia ja muita Tulikäpäliä. <3 Hauskasti sekä Helmi, että etenkin Miska ovat samannäköisiä kuin Rilla, kun taas Nero ja Saara selvästi näitä toisia tummempia. Harmi, kun Peppi ja Paavo jäivät puuttumaan joukosta tällä kertaa.

Tässä kuvia gööttien vauhdikkaasta menosta!

Tähän loppuun vielä vertailun vuoksi kuvia Rillasta ja Miskasta. Ei noilla taida olla muuta eroa kuin suurehko kokoero Miskan hyväksi. Ihan kuin kaksi marjaa!

Tulikäpälän Salli Sammuttaja
PEK 1 KP PN-1-PENTU VSP-PENTU

Eli toisinsanoen HYVIN MENI! Rilla voitti kaikki tyttöpennut ja oli näyttelyn VSP-pentu, eli Vastakkaisen Sukupuolen Paras urospennun tullessa ykköseksi. Arvostelu kuului seuraavasti:
“Good head and mask markings. Good bite. Bend in the right leg. Straight in shoulder. Good topline and body shape. Good in behind movement. Good in round movement.”

Oli kiva käydä näyttelyssä. Päivä oli kaunis ja gööttejä hirveät määrät. Vähän jännitti mennä ekaa kertaa oman koiran kanssa kehään, mutta meni tosi hyvin! Alussa Rilla vähän sähläsi, mutta paransi esiintymistään ja käyttäytymistään koko ajan. Palkintoja saatiin hirveät kasat! Yhteensä 24kg ruokaa, kaksi ruusuketta, kaksi pokaalia ja vielä ilmainen osallistuminen ensi vuoden erikoisnäyttelyyn. Nyt taisi puraista pieni näytelmäkärpänen… Tekis mieli jo uudestaan lähteä johonkin kehiin! No viimeistään joulukuussa sitten valloitetaan Messari!

Tässä vielä Gööttiyhdistyksen sivuilta lainattu kuva (http://lansigootanmaanpystykorvat.com/2011_erkkaritulokset.php)